Tuliainen

P otti anopiltaan vastaan pitkulaisen paketin. Se tuntui kädessä kevyeltä ja kun sitä puristi se antoi periksi ja käärepaperiin tuli muutaman sentin repeämä. P avasi käärepaperin varovasti ja taittoi sen neljään osaan. Hän jakoi palat kuin ehtoollisleivän ja pisti oman suuhunsa. Maku oli mieto, hivenen mansikkaa ja jonkun verran kirpeyttä - luultavasti sateisen kesän juhlamaku.

Paketin sisältä oli tiskiharja.
- Tarvitsette tätä uudessa kodissanne. Me pärjäämme aivan hyvin ilman, anoppi sanoi.
- Vaihdoin siihen muutaman harjaksen. Kyllä sillä monta vuotta vielä pärjää, appiukko jatkoi.

P tunsi avovaimonsa hakevan hänen kättään. Ehkä heillä olisi varaa hankkia vielä muutama lautanen.