Ensimmäinen viesti

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Aina kirjoitusinto on myös lopahtanut - viimeistään kysymykseen miksi kirjoittaa. Olen todennut itselleni että kysymys on väärä, mutta se ei suostu sillä häviämään. Olen kehitellyt hyviä syitä, olen antanut periksi ja lopettanut, olen aloittanut alusta ja pakottanut, olen antanut itselleni luvan olla kyselemättä ja olen antanut luvan tavoitella tähtiä. Tämä blogi on uusin tapa etsiä vastausta.

Lastenvaunujen työntäminen ulkosalla on ollut minulle hyvä paikka ajatella. En tarkoita ruokalistan suunnittelua, muuton tai remontin valmistelua tai mitään muutakaan järkevää. Tarkoitan jotain paljon isompaa tai pienempää. Tarkoitan niitä isoja kysymyksiä, joihin ei yleensä viitsi aikaansa tuhlata tai niitä pieniä huomioita jotka arjen kiireessä jäävät unohduksiin.

Näitä ajatuksia haluan kirjata muistiin tähän blogiin. Kuvitteellinen lukijani olen minä itse, joka avaa nämä sivut vuosien päästä. Toivon että hän toteaa, että kas, tuohan oli hyvin sanottu. Mutta muutkin lukijat ovat tervetulleita! Toivottavasti nautitte lukemastanne!