Mielen sammuttamisesta

Ennen varsinaista ajatusta aivoissa voidaan havaita merkkejä ajatuksen valmistelusta - eräänlainen ajatuksen esiaste. Tämä esitietoinen tila voi käynnistää meissä joukon toimintoja nopeuttamaan reagointia: kun ajattelen juoksemista, lihakset ovat jo valmiina. Voin tietenkin olla juoksematta, mutta helpointa on juosta edes muutama askel.

Leikitellään ajatuksella ihmisestä, joka ei ikinä tekisi tietoisia päätöksiä - hän toimisi aina esitietoisen ajatuksensa mukaan ja tietoisuuden tehtäväksi jäisi vain tarkkailu. Ehkä tietoisuus toteaisi hyvinkin pian elämän olevan vain ajelehtimista tilanteesta toiseen. Tai ehkä tietoisuus kuvittelisi tekevänsä päätöksiä intuition perusteella. Ajattelu vähenisi ja mieli voisi keskittyä muuhun kuten olemaan onnellinen.

Joku sen sanoo kuitenkin

Kliseet tulevat aina esiin. Joskus se sanotaan velvollisuudentunnosta. Joskus toiveikkaana omien argumenttien loputtua. Joskus jopa uutena yllättävänä näkökulmana.

Klisee on kuin palapelin helppo pala, joka on säästetty perheen pienimmälle. Palan voi melkein jättää laittamatta, koska kaikki tietävät mihin se kuuluu. Mutta ilman palaa palapeli jää kesken.

Tunteista

Kaikista tunteista ei kannata olla ylpeä. Kaikkia tunteita ei kannata hävetä. Se että tuntee on olemista. Se miten tunteista kertoo sivistystä.

Ajatuksen musta-aukko

Rikon heti alkuunsa lupaukseni pysytellä vain yhdessä vertauskuvassa. Mielen syövereiden vertaaminen avaruuden ääröttömyyteen on liian houkuttelevaa.

Leikittelen ajatuksella piilotajunnasta mielen mustana aukkona. Vertaus ei ole aukoton. Vaikka piilotajuntaa ei pysty havannoimaan suoraan niin sieltä voi kuitenkin palata takaisin.

Yleisiä välineitä piilotajunnan tutkimiseen ovat unet ja mieleyhtymät. Ehkä piilotajunta vääristää ajatuksia samalla lailla kuin musta-aukko vääristää takanaan olevien tähtien valoa.

Mustaa-aukkoa voidaan havannoida myös säteilyn perusteella. Sinne syöksyvät hiukkaset lämpenevät ja lähettävät röntgensäteilystä. Mikä on piilotajunnan röntgensäteilyä? Miten piilotajuntaan syöksyvät ajatukset käyttäytyvät?

Ajattelutekniikkaa: ääreisnäkö

Ääreisnäkö on eräänlainen kinttupolku alitajuntaan. Sitä pystyy tarkastelemaan kunhan pitää katseensa keskitettynä johonkin muuhun. Se mitä ääreisnäöstä löytää voi kuitenkin olla jotain aivan muuta kuin mitä pitäisi.

Sama pätee mielihaluihin ja tuntemuksiin. Jos niihin keskittää ajatuksensa suoraa, ne karkaavan ja muuttavan muotoaan. Mutta kun keskittää ajattelun aivan muualle, ne saattavat sallia varovaisen tarkkailun.

Täydellisyydestä

Syksyn sateessa rämpiessä sitä miettii, miksi ei voi olla iloinen pienistä jokapäiväisistä saavutuksista.

Ehkä on niin, että optimisti osaa asettaa itselleen realistisia tavoitteita ja uskoa niihin. Kun pessimisti asettaa itselleen realistisia tavoitteita, hän väistämättä pettyy, koska oikeat tavoitteet ovat jossain pilviverhon yläpuolella.

Optimisti, joka asettaa itselleen ylisuuret tavoitteet ja ylipuhuu itsensä uskomaan niihin, on siis pessimisti valepuvussa. Täydellisyydentavoittelija.

Keskittymiskyky

Kun keskittyy johonkin oikein kunnolla, ympäröivä maailma häviää ja sisäinen maailma supistuu. Tällaiseen flow-tilaan pääsyä suorastaan kaipaa, koska silloin asiat tulee tehtyä nopeasti. Mietiskelynkin voi nähdä eräänlaisena flow-tilana.

Jos ihmismieli esitetään joukkona säikeitä, flow-tilaan siirryttäessä kaikki säikeet alkavat työstää samaa ongelmaa. Lopulta säikeitä häviää ja jäljelle jää yksi. Tällöin keskittymiskyky on täydellinen eikä soraäänet pääse sitä häiritsemään. Mietiskelijät jatkavat vielä tästäkin tavoitteena sen viimeisenkin säikeen sammuttaminen.

Ihmismieli

On tiettyjä pisteitä mihin pohdinta päättyy. Kuka minä olen, on yksi sellainen. Kun tähän pisteeseen on päässyt on keksittävä vastaus ja käännyttävä takaisin.

Mielestä ja minuudesta puhuminen on hankalaa. Helpoin tapa lähestyä asiaa on hakea samankaltaisuuksia tietotekniikasta. Itse käytän apuna tietoteknistä käsitettä säie.

Ihmismieli muodostuu säikeistä. Säikeet jakavat resursseja keskenään mutta ovat muutoin itsenäisiä. Muistot ovat yhteisiä, mutta tavoitteet eivät. Kun yksi ratkoo kotiläksyjä, toinen voi hoitaa puhumisen. Näistä säikeistä yksi on tietoinen, mutta tietoisuus voi vaihtua siirtymällä säikeestä toiseen. Jotkut puhuvat alitajunnasta ja yliminästä.

Käytän myös muunlaisia vertauskuvia. Tässä blogissa yritän pitäytyä kuitenkin tässä yhdessä.

ps. Vertauskuva ei ole oma vaan lainattu. Jos sinä lukijat tiedät sen alkuperästä jotain, niin kerro ja linkitä.

Ensimmäinen viesti

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Aina kirjoitusinto on myös lopahtanut - viimeistään kysymykseen miksi kirjoittaa. Olen todennut itselleni että kysymys on väärä, mutta se ei suostu sillä häviämään. Olen kehitellyt hyviä syitä, olen antanut periksi ja lopettanut, olen aloittanut alusta ja pakottanut, olen antanut itselleni luvan olla kyselemättä ja olen antanut luvan tavoitella tähtiä. Tämä blogi on uusin tapa etsiä vastausta.

Lastenvaunujen työntäminen ulkosalla on ollut minulle hyvä paikka ajatella. En tarkoita ruokalistan suunnittelua, muuton tai remontin valmistelua tai mitään muutakaan järkevää. Tarkoitan jotain paljon isompaa tai pienempää. Tarkoitan niitä isoja kysymyksiä, joihin ei yleensä viitsi aikaansa tuhlata tai niitä pieniä huomioita jotka arjen kiireessä jäävät unohduksiin.

Näitä ajatuksia haluan kirjata muistiin tähän blogiin. Kuvitteellinen lukijani olen minä itse, joka avaa nämä sivut vuosien päästä. Toivon että hän toteaa, että kas, tuohan oli hyvin sanottu. Mutta muutkin lukijat ovat tervetulleita! Toivottavasti nautitte lukemastanne!